Tarina alkaa ihan nuoruudestani, olin tuolloin 16-17 vuotias tyttönen, eikä seksi edes välttämättä kuulunut suhteisiin tuolloin. Mutta vakavaahan kaikki silti oli, silloin.
Tapasin kivan pojan, ja luulin että minulla on poikaystävä, kun hän viikonloppuisin poimi minut kylältä kyytiinsä, ja ajelutti ympäriinsä. Joskus saunottiin meillä, ja melkein harrastettiin sitä seksiä, vaan ei ihan loppuun asti, kun poika jänisti. Lieneekö selitys siinä, ettei halunnut "oikeasti" pettää kihlattuaan.
Nimittäin olin kerran toisella paikkakunnalla discossa, näin pojan, joka jotenkin muistutti tätä poikakaveriani, ja eipäs muuta kuin juttusille. Tivasin että onko tällä veljeä, sain kuulla että velipojan nimi on Vesa. No jatkoin tivaamista, "poikakaverini" oli kertonut nimekseen Esa. Esa Koistinen. Vesan sukunimi oli jotain ihan muuta... Jotenkin vain en voinut luovuttaa, kyselin millainen auto Vesalla on, ja sehän täsmäsi. Ei ollut ihan tavanomainen malli nimittäin. Kyselin lisää, ja sain kuulla velipojan olevan kihloissa toisella paikkakunnalla, ja morsmaikku oli raskaana.
Seuraavan kerran tämän "Esan" poimiessa minut kyytiinsä, ilmoitin yhtäkkiä, että tiedän muuten, että sun nimi on se ja se, ja olet kihloissa. Tämän jälkeen näin enää kaverin auton perävalot silloin tällöin, kun hän kiisi ohitseni.

Seuraava kaveri olikin sitten hiukan vanhempi mies, joka vietti usein öitä luonani, kunnes jossain vaiheessa tajusin, etten ole hänelle kuin yöpaikka, ja pano kapakkaillan jälkeen, kun kotiin on pitkä matka. Tyypin aamulla lähdettyä en kuullut hänestä ennen seuraavaa viikonloppua, ja kapakoiden sulkemista, jolloin hän koputteli ovelleni. Sen verran oli onneksi itsekunnioitusta vielä silloin, joten ei paljon kirpaissut, kun annoin kaverille lähtöpakit.

Kohtapuoliin löysin sitten vakavamman jutun. Avoliitto kesti kymmenen vuotta, tosin välillä riideltiin railakkaasti, ja poika painui ajoittain kotiinsa, mutta aina palasimme takaisin yhteen. Äidilläni oli tapana vitsailla, että ottiko se tanssikengät mukaansa kun lähti, siitä hän päätteli välirikon mahdollista kestoa.
Palatessaan kaveri kertoi äitinsä neuvoneen, että älä nyt ainakaan lapsia ala tekemään sen kanssa...no päätin minäkin olla tekemättä lapsenlapsia sellaiselle anopille.
Monesti sain kuulla olevani kylmä kala, mies huusi, että mehän ollaan kuin sisarukset, kun ei seksiä saa tarpeeksi. Ja liian mustasukkainenkin olin, kun en tykännyt siitä että kaveri vietti välillä viikkoja kotonaan, kalassa ja metsällä, ja näillä reissuilla sitä sitten kuljettiin kapakoissa kavereitten kanssa. Hänen piti saada tehdä niinkuin muutkin, tosin kaverinsa olivat kyllä poikamiehiä, peräkammarin poikia. Synttäreitänikään ei koskaan vietetty, nehän olivat juuri hirvenmetsästyksen aikaan.
Monasti sain kuulla kunniani, että miksen pidä kotia aina tip-top kunnossa, hänen äitinsäkin kyllä pystyy siihen, vaikka on navettatyöt ja kaikki.
Myös ruuanlaitosta oli usein riitaa. Itselläni ei ollut kovin hyvä ruokahalu, joten söin mielelläni vasta myöhään illalla. Monet kerrat, kun en ollut laittanut ajoissa ruokaa, mies raivostui, keitti itselleen puuroa, minulta oli siltä päivältä ruoka kielletty.
Minulla oli vain pätkätöitä, ja sain usein kuulla, että kyllä töitä löytyy, jos vain haluaa tehdä. Pitää vain hakea, vaikka lääkäriksi, vaikkei koulutusta olekaan?? Aiheesta ei puhuttu enää sitten, kun hän jäi työttömäksi.
Eräänä viikonloppuna kymmenvuotispäivämme tienoilla (sitä mies ei huomioinut, mutta osti kyllä koiralle neekerinpusuja synttärilahjaksi samaan aikaan) olin kovin väsynyt, ja yritin jaksaa laittaa sitä ruokaa kun niin kovin huudettiin. Kävin nostamassa jauhelihan sulamaan, ja painuin takaisin nukkumaan. Ja voi jessus sitä huutoa, kun en jaksanut nousta ruokaa laittamaan.. miksi sitten sulatin sen jauhelihan kun en kerran laittanut siitä mitään.. Mies laittoi puuronsa ja minä makasin sängynpohjalla pari päivää, kunnes tajusin olevani korkeassa kuumeessa. Mies kyseli miksen kertonut olevani sairas.. ajattelin, että pitääkö mulla olla sairaslomalappu, jos en aina jaksa..
Ajattelin mummoani, joka kerrankin makasi sängynpohjalla, oksensi muistaakseni verta, kun oli joku suolentukos, ja pappa huusi vieressä, että nouse laittamaan ruokaa. Ei, en halunnut samaa kohtaloa.
Myöhemmin kaveri sanoi, ettei osannut arvostaa minua tarpeeksi, ja harmitteli, kun nykyajan tytöt eivät osaa leipoa (mulla oli miltei aina jotain pakkasessa). Nykyinen eukkonsa taitaa olla vielä mustasukkaisempi.. Niinpä. Liian nuorena yhteen ja niin edelleen.. Kun useampia kokemuksia seurustelusuhteista kertyy, tajuaa kai vaatineensa liikaa..