Olin kerrankin päässyt oikein kaupungille tansseihin. Ja niinkuin yleensä, minua lähestyi noin 5-kymppinen, kaukana hyvännäköisestä oleva mies. Aikalailla selvinpäin tosin, joten päätin kuitenkin lähteä tanssimaan. Tanssipartnerin pyörähdellessä minun käteni alitse, en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Pakenin alakerran karaokebaariin, jossa törmäsin nuoreen mieheen, joka alkoi minulle selittää, ettei häntä päästetty laulamaan. Nuoren miehen katse oli jotenkin spanielimainen, ja jäin häntä jututtamaan.
Ja kivahan kaverin kanssa oli jutella. Eksyimme toiseen paikkaan, ja illan loputtua haimme pizzan, ja ajoimme taksilla hänen luokseen. Pikkuisen pyörittelin silmiäni, kun tapasin ensimmäisenä miehen äidin. Noh, joskushan sekin on käytävä läpi.. siinä keittiön pöydän ääressä syödessäni, ja mamman katsellessa minua varsin tuimasti, naureskelin vain mielessäni, että eihän ne anopit musta koskaan ole tykänneet...
Nukuimme ulkovarastossa sijaitsevassa huoneessa, ja aamulla Pete sitten alkoi puhua "aiemmista sitoumuksista" jotka on hoidettava ensin. Jolloin kävi selväksi, että miehellä on perhe! Kysyin, että miksei hän ollut kertonut. "Ethän sä kysynyt" Taas opin uutta, tämäkin asia on siis varmistettava erikseen.
Mulla oli aivan jumalaton vessahätä, mutta en tosiaankaan uskaltanut mennä sisälle mamman silmien alle enää.. Siinäpä siis kärvistelin tuskissani, kunnes mies uskalsi lähteä auton rattiin.
Tästä kuitenkin kehkeytyi eräänlainen suhde, ajattelin että hyvähän se on jos mies ei jää liepeisiin roikkumaan. Saan sen mitä haluan, ja olen silti vapaa. Parin viikon kuluttua mies kuitenkin ehdotti, ettemme tapaisi enää. No sopi se minullekin. Ehkä halusin sittenkin jotain muuta, vakavampaa.

Tuosta on nyt pari vuotta. Silti Pete ottaa aina välillä yhteyttä, ehdottaa yhteisiä reissuja, tai saunailtoja, en kuitenkaan ole suostunut. Viime viikonloppuna hän soitti pitkästä aikaa. Ja kosi. Tosin ensin on odotettava 15 vuotta, kunnes lapset lähtevät kotoa.