Vielä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, halusiko Jouko minut vai äitini.
Olin äidin kanssa viettämässä iltaa lähipubissa, kun tapasin Joukon. Menimme istumaan äidin tuttavien pöytään, ja siinä hän istui. Hän jutteli mukavia, tarjosi siiderin, ja tuijotti minua ikäänkuin ihaillen.
Liekö siinä syy että ihastuin. Näin hänen silmissään suoranaista palvontaa.
Tosin ensin ajattelin, että ei kiitos, en ala enää pelleillä lihavien keski-ikäisten miesten kanssa, nyt olis vuoro jonkun nuoren komistuksen.. keski-iän kriisiä pukkasi päälle.
Illan edetessä häivyin omille teilleni, ja löysinkin vain n. 6 vuotta vanhemman, erittäin karismaattisen kaverin, jonka kanssa tulin iltani viettäneeksi. Aamun tullen hänellä kuitenkin tuli kiire vaimonsa luo..

Seuraavina päivinä, tuo keski-ikäinen hattumies alkoi kuitenkin kummitella ajatuksissani. Lähipubissa käydessäni, toivoin törmääväni häneen. Ja parin viikon päästä niin kävikin. Olin jälleen liikkeellä äitini kanssa, ja kolmistaan saimme tuuman lähteä kaupungille illan viettoon, Joukon piti vain ensin käydä suihkussa. Jouko tilasi taksin, ajoimme parisataa metriä hänen asunnolleen, ts. asunnolle, jonka hän oli ostaut tytärtään varten, kuulemma. Yksiö oli kylläkin täynnä Joukon tavaroita ja vaatteita. Jouko tempaisi vaatteet pois, ja kävi suihkussa, äitini oli hieman häkeltynyt miehen tavasta käyskennellä alasti vieraiden nähden, minä olin tuolloin viihdyttämässä taksikuskia.
Ilta oli erittäin mukava, luulisin.. Aamyöllä asunnolle palattuamme pyysin äitiä lähtemään, Jouko oli kyllä epävarma, selviäisikö äitini parinsadan metrin matkan asunnolleen.
Olin nukahtanut, ja jonkin ajan kuluttua heräsin Joukon riisuessa minua. Tuosta alkoi omituinen "kaverisuhteemme". Joukon lähtiessä reissuun (reissumies, jolla vakituinen asunto muualla), pyysin häntä soittamaan, kun tulee ikävä. Hän sanoi, että soittaa joka tapauksessa...
Voi että mä olin rakastunut. Odotin ja odotin, hänestä ei vain viikkoihin kulunut. Päätin jatkaa elämääni, kunnes sitten taas törmäsin häneen, ja vietimme pari päivää yhdessä. Ja taas hän katosi..
Soittelin hänelle, ja hän lupaili ottaa minut matkaan ohikulkiessaan, tosin häntä ei sitten kuulunut. Äitini sitten soitti hänelle, oli tullut muutoksia suunnitelmiin.. Minulle Jouko ei nähnyt tarvetta kertoa. Yleensäkin Jouko soitti enemmän äidilleni kuin minulle. Kerran äitini kertoi Joukon soittaneen, että hän ottaa pitsan, tulkaa syömään. Äiti sanoi kertoneensa, etten ollut paikalla. Jolloin Jouko oli vain inttänyt, että tule tule. Soitin Joukolle, ja hän kielsi ymmärtäneensä etten ollut paikalla. (Minä luulin että oot siellä..) Jossain vaiheessa kuitenkin puhui itsensä pussiin, jolloin älysin, että hän vahvasta humalastaan huolimatta tiesi koko ajan missä mennään.
Enhän minä epäillyt mitään, ajattelin, että ehkä hän vain oikeasti halusi pelkkää juttuseuraa. Äitini tosin korosti asiaa minulle, halusi tehdä tiettäväksi, että Jouko halusi hänet yksin.
Äitini oli rakastunut Joukoon, ja otti selvää hänestä tuttaviltaan. Heidän mukaansa Jouko oli jotain naista paossa tuolla paikkakunnalla, eikä hänellä oikeasti ollut rekkaa, eikä hänen poikansa ollut yrittäjä, Jouko vain oli joskus poikansa mukana, kun tämä ajoi toisille renkinä.
Minua hän kyllä onnistui huijaamaan, kun sain hänet langan päähän, ja hän aina oli jossain ajossa.
En kuullut Joukosta kolmeen kuukauteen. Olin huolissani, hän ei vastannut puheluihini, eikä viesteihini. Minä tuijotin kelloa, ja odotin.
Lopulta sain hänet kiinni, ja hän kertoi olleensa putkassa venäjällä, joku oli laittanut hänen autoonsa jotain... Kuitenkin kertomuksessa oli aukkoja, välillä hän ei ollut saanut viestejäni, sitten taas jonkun oli nähnytkin, ja kun ihmettelin hänen puhelimestaan saapunutta häläriä tuon katoamisen keskivaiheilla, hän vain selitti, että oli silloin yrittänyt soittaa, kun oli ollut paikassa, josta saa yhteyden verkkoon.
Jouko halusi tavata minut, kertoi olevansa äitini asuinpaikkakunnalla tiettynä aikana, ja lähdin häntä tapaamaan. Äitini oli nähnyt kuitenkin hänet pankkiautomaatilla, ja Jouko oli kertonut joutuvansa samantien reissuun. Illan mittaan sain hänet kuitenkin kiinni. Hän istui lähikapakassa juomassa, sovimme tapaamisen. Myöhemmin lähdimme äitini luokse istumaan iltaa, ja siellä hänellä riitti juttua äidin kanssa. Minä yritin saada häntä lähtemään, jotta saisimme olla kaksin. En meinannut saada häntä millään pois, tuosta myös äitini ylpeili myöhemmin. (Eihän se olis millään lähtenyt sun kanssa)
Lopulta teimme lähtöä. Jouko nousi, halasi ja suuteli äitiäni. Katselin suu auki, lähdettyämme tivasin että mitä ihmettä.. Jouko vain totesi, että pitäähän anoppi pitää tyytyväisenä. Ajattelin, että olen nyt ihan turhasta mustis, enhän nähnyt oliko kyseessä kielisuudelma, vai ihan vain "pusu".
Seuraavana päivänä Joukon piti lähteä asioille. Tuli ilta, yö.. lähdin äidin luokse kylästyttyäni odottamaan. Jouko ei vastannut puhelimeen, joten olin huolissani, ehkä hänelle on sattunut jotain. Lopulta sain hänet kiinni,hän oli sammumispisteessä, sovimme kuitenkin että tulen hänen luokseen. Tuona yönä Jouko kertoi minulle, että hänellä on ehkä puoli vuotta elinaikaa. Verisyöpä. Olin murtunut, mutta ajattelin että otan sen onnen minkä saan..
Olin joskus yrittänyt saada Joukoa sanomaan, että hän tykkäisi musta, mutta aina keskustelu päättyi riitaan.Jouko ilmoitti, että "minä haluan nyt nukkua, turpa kiinni". Tuolloin aloin itkeä, jolloin Jouko hermostui, alkoi huutaa ja kiroilla, sitten minä hermostuin, enkö saa edes itkeä suruani..
Jouko heitti minut ulos, tuon jälkeen en häntä nähnyt. Olen joskus saanut päähäni soittaa ja kysellä, vieläkö hän on hengissä ja aina hän on töissä,  reissussa norjassa. Joten arvatenkin kaikki mitä hän kertoi, oli puppua, juuri kuten äiti-vainaani arvelikin."Tyttären asunnosta" syöpään, ja työhön.