Tutustuin kerran myös uskovaiseen mieheen. Hän kirjoitteli minulle erittäin henkeviä sähköpostiviestejä, tyyliin "olet kokenut kovia, ja tarvitset paljon rakkautta ja hellyyttä, luottamuksen ja uuden tulevaisuuden kasvualustaksi.." Ja minä hölmö menin lankaan. Nyt olen jo oppinut, että kaikkein kaunopuheisimmat, ja filosofisia höpinöitä latelevat miehet ovat usein niitä kaikkein pahimpia psykopaatteja..
Mies käytti tekaistua nimeä alkuun, vasta myöhemmin oikea henkilöllisyys paljastui, jolloin tajusin tuntevani hänet, kylläkin vain ulkonäöltä. Hän sen sijaan oli tiennyt minusta aika paljon koko ajan. Hän kertoi katselleensa minua jo vuosia aiemmin.
Suostuin tapaamaan hänet, ja kävimme pitkällä ajelulla. Möksähdin hieman jostain hänen palauttaessaan minua kotiin, ja lähdin autosta sanoen vain hei, ja painelin sisälle. Kohta hän soitti minulle, ja sanoi, että jos voisimme tapailla ja harrastaa seksiä vain ystävinä, koska hän ei halunnut vakavaa suhdetta kanssani. Syynä oli kuulemma se, että hän ei halua riidellä. Ja koska minä riitelin heti, hän tiesi, ettei suhteesta tulisi mitään.
Jatkoimme sitten yhteydenpitoa "ystävinä", kenties toivoin hänen vielä muuttavan mielensä, kunhan tutustuu minuun paremmin.
Uteliaisuuttani kyselin hänen uskonnostaan, mm. että jos he eivät saa katsoa televisiota, niin miksi netti sitten on sallittu.. vastaukseksi sain viestin, joka meni jotenkin "pikku p* tiukka p* löysä p* kirkkovene".
Kerran sitten erään kiihkeän (hänen puoleltaan) puhelinkeskustelun jälkeen en kuullut hänestä useaan päivään, ja olin hieman huolissani josko hän sai vaikka sydärin "rehkiessään". Otin häneen yhteyttä, jolloin hän töykeästi ilmoitti olevansa erittäin kiireinen. Minä pahvi en tajunnut, vaan laitoin viestiä uudelleen illalla, kun tiesin työpäivän olevan ohitse. Silloin hän vastasi jo melko vihaisesti, "etkö sä anna hetkenkään rauhaa". Tuolloin jo kimpaannuin minäkin, ja laitoin pari äkäistä viestiä, jolloin hän ilmoitti haastavansa minut oikeuteen, jos vielä kuuleekin minusta..
Toivon totisesti etten kuule hänestä enää minäkään.

Päätin kerran tutustua nettitreffipalveluun. Yllättäen huomasin tutun näköisen miehen tuolla sivustolla. Hänhän on naapurista.. Olin aina pitänyt häntä mukavana ja nauravaisena tyyppinä. Niinpä laitoin hänelle viestiä, ja ensimmäisessä viestissä hän toivotti tervetulleeksi kylään. Ajattelin tehdä tikusta asiaa, ja kysyin, että missä paikkakunnallamme on parhaat menot, ja mies vastasi tuohon, että tietysti heillä..
Kyselin kuitenkin paikkakunnan ravintoloista vielä, jolloin hän vastasi, ja pahoitteli, ettei pääse mukaani, sillä hänellä on vieraita käymässä. Kyselin, että onko jokin viritys.. ja hän vain kommentoi "tuttujen pohjoisesta" olevan kylässä. Tapailimme sitten jonkin kerran, jolloin minulle selvisi noiden "tuttavien" olevan hänen naisystävänsä ja tämän lapset.
Mies kuitenkin oli sitä mieltä, ettei tuo nainen ole sitä mitä hän on etsinyt. Myös tulevaisuuden tavoitteet olivat aivan erilaiset. Nainen halusi naimisiin, ja lisää lapsia. Ja hänen uskonnollisesta taustastaan johtuen, muuta ei suku hyväksyisikään.
Mies ilmoitti mieluummin haluavansa minut.. kyseli tarkkaan minun aikomuksistani lasten suhteen. Välillä hän totesi "sydämensä hakkaavan vuokseni niin paljon, että pitää ottaa rauhoittavaa".. Oli polvillaan edessäni, "kun sä olet niin kaunis".
Jonkin ajan kuluttua mies alkoi tavattaessa yhtäkkiä pähkäillä, hän soittaisi naiselle juuri nyt, ja kertoisi, ettei enää tule.. Kehoitin kaveria kuitenkin kertomaan asian silmätysten viestin sijaan. Seuraavana päivänä viedessään minua kotiin, hän vielä varmisti; enhän varmasti halua lisää lapsia.
Tiesin hänen olevan menossa tuon naisen luokse lähipäivinä. Odottelin häneltä viestiä, kun on palannut, mutta sitä ei tullut. Lähdin pikku huppelissa kylään, ja paikalla oli tuo nainen. Vaadin miestä ulos juttelemaan, jolloin hän totesi "Olihan se koko ajan selvää, ettei tää ole mitään vakavaa. Olen valinnut Pirkon."
Järjestin pikku kohtauksen, tosin en tiedä selvisikö tuolle naiselle koskaan, mistä oli kyse. Soitin myöhemmin miehelle ja haukuin hänet pataluhaksi, hän vain leuhkasti totesi, ettei hänen tarvitse kuunnella tuollaista. Lienee mies popsinut diapamejaan siihen tahtiin, ettei edes muistanut mitä oli puhunut..
Eilen tuo mies ajoi minua vastaan. Kyydissä oli luultavasti tuo "toinen nainen". Miehellä on yhä ilmoituksensa treffisivustolla. Voi naisparkaa.

Vielä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, halusiko Jouko minut vai äitini.
Olin äidin kanssa viettämässä iltaa lähipubissa, kun tapasin Joukon. Menimme istumaan äidin tuttavien pöytään, ja siinä hän istui. Hän jutteli mukavia, tarjosi siiderin, ja tuijotti minua ikäänkuin ihaillen.
Liekö siinä syy että ihastuin. Näin hänen silmissään suoranaista palvontaa.
Tosin ensin ajattelin, että ei kiitos, en ala enää pelleillä lihavien keski-ikäisten miesten kanssa, nyt olis vuoro jonkun nuoren komistuksen.. keski-iän kriisiä pukkasi päälle.
Illan edetessä häivyin omille teilleni, ja löysinkin vain n. 6 vuotta vanhemman, erittäin karismaattisen kaverin, jonka kanssa tulin iltani viettäneeksi. Aamun tullen hänellä kuitenkin tuli kiire vaimonsa luo..

Seuraavina päivinä, tuo keski-ikäinen hattumies alkoi kuitenkin kummitella ajatuksissani. Lähipubissa käydessäni, toivoin törmääväni häneen. Ja parin viikon päästä niin kävikin. Olin jälleen liikkeellä äitini kanssa, ja kolmistaan saimme tuuman lähteä kaupungille illan viettoon, Joukon piti vain ensin käydä suihkussa. Jouko tilasi taksin, ajoimme parisataa metriä hänen asunnolleen, ts. asunnolle, jonka hän oli ostaut tytärtään varten, kuulemma. Yksiö oli kylläkin täynnä Joukon tavaroita ja vaatteita. Jouko tempaisi vaatteet pois, ja kävi suihkussa, äitini oli hieman häkeltynyt miehen tavasta käyskennellä alasti vieraiden nähden, minä olin tuolloin viihdyttämässä taksikuskia.
Ilta oli erittäin mukava, luulisin.. Aamyöllä asunnolle palattuamme pyysin äitiä lähtemään, Jouko oli kyllä epävarma, selviäisikö äitini parinsadan metrin matkan asunnolleen.
Olin nukahtanut, ja jonkin ajan kuluttua heräsin Joukon riisuessa minua. Tuosta alkoi omituinen "kaverisuhteemme". Joukon lähtiessä reissuun (reissumies, jolla vakituinen asunto muualla), pyysin häntä soittamaan, kun tulee ikävä. Hän sanoi, että soittaa joka tapauksessa...
Voi että mä olin rakastunut. Odotin ja odotin, hänestä ei vain viikkoihin kulunut. Päätin jatkaa elämääni, kunnes sitten taas törmäsin häneen, ja vietimme pari päivää yhdessä. Ja taas hän katosi..
Soittelin hänelle, ja hän lupaili ottaa minut matkaan ohikulkiessaan, tosin häntä ei sitten kuulunut. Äitini sitten soitti hänelle, oli tullut muutoksia suunnitelmiin.. Minulle Jouko ei nähnyt tarvetta kertoa. Yleensäkin Jouko soitti enemmän äidilleni kuin minulle. Kerran äitini kertoi Joukon soittaneen, että hän ottaa pitsan, tulkaa syömään. Äiti sanoi kertoneensa, etten ollut paikalla. Jolloin Jouko oli vain inttänyt, että tule tule. Soitin Joukolle, ja hän kielsi ymmärtäneensä etten ollut paikalla. (Minä luulin että oot siellä..) Jossain vaiheessa kuitenkin puhui itsensä pussiin, jolloin älysin, että hän vahvasta humalastaan huolimatta tiesi koko ajan missä mennään.
Enhän minä epäillyt mitään, ajattelin, että ehkä hän vain oikeasti halusi pelkkää juttuseuraa. Äitini tosin korosti asiaa minulle, halusi tehdä tiettäväksi, että Jouko halusi hänet yksin.
Äitini oli rakastunut Joukoon, ja otti selvää hänestä tuttaviltaan. Heidän mukaansa Jouko oli jotain naista paossa tuolla paikkakunnalla, eikä hänellä oikeasti ollut rekkaa, eikä hänen poikansa ollut yrittäjä, Jouko vain oli joskus poikansa mukana, kun tämä ajoi toisille renkinä.
Minua hän kyllä onnistui huijaamaan, kun sain hänet langan päähän, ja hän aina oli jossain ajossa.
En kuullut Joukosta kolmeen kuukauteen. Olin huolissani, hän ei vastannut puheluihini, eikä viesteihini. Minä tuijotin kelloa, ja odotin.
Lopulta sain hänet kiinni, ja hän kertoi olleensa putkassa venäjällä, joku oli laittanut hänen autoonsa jotain... Kuitenkin kertomuksessa oli aukkoja, välillä hän ei ollut saanut viestejäni, sitten taas jonkun oli nähnytkin, ja kun ihmettelin hänen puhelimestaan saapunutta häläriä tuon katoamisen keskivaiheilla, hän vain selitti, että oli silloin yrittänyt soittaa, kun oli ollut paikassa, josta saa yhteyden verkkoon.
Jouko halusi tavata minut, kertoi olevansa äitini asuinpaikkakunnalla tiettynä aikana, ja lähdin häntä tapaamaan. Äitini oli nähnyt kuitenkin hänet pankkiautomaatilla, ja Jouko oli kertonut joutuvansa samantien reissuun. Illan mittaan sain hänet kuitenkin kiinni. Hän istui lähikapakassa juomassa, sovimme tapaamisen. Myöhemmin lähdimme äitini luokse istumaan iltaa, ja siellä hänellä riitti juttua äidin kanssa. Minä yritin saada häntä lähtemään, jotta saisimme olla kaksin. En meinannut saada häntä millään pois, tuosta myös äitini ylpeili myöhemmin. (Eihän se olis millään lähtenyt sun kanssa)
Lopulta teimme lähtöä. Jouko nousi, halasi ja suuteli äitiäni. Katselin suu auki, lähdettyämme tivasin että mitä ihmettä.. Jouko vain totesi, että pitäähän anoppi pitää tyytyväisenä. Ajattelin, että olen nyt ihan turhasta mustis, enhän nähnyt oliko kyseessä kielisuudelma, vai ihan vain "pusu".
Seuraavana päivänä Joukon piti lähteä asioille. Tuli ilta, yö.. lähdin äidin luokse kylästyttyäni odottamaan. Jouko ei vastannut puhelimeen, joten olin huolissani, ehkä hänelle on sattunut jotain. Lopulta sain hänet kiinni,hän oli sammumispisteessä, sovimme kuitenkin että tulen hänen luokseen. Tuona yönä Jouko kertoi minulle, että hänellä on ehkä puoli vuotta elinaikaa. Verisyöpä. Olin murtunut, mutta ajattelin että otan sen onnen minkä saan..
Olin joskus yrittänyt saada Joukoa sanomaan, että hän tykkäisi musta, mutta aina keskustelu päättyi riitaan.Jouko ilmoitti, että "minä haluan nyt nukkua, turpa kiinni". Tuolloin aloin itkeä, jolloin Jouko hermostui, alkoi huutaa ja kiroilla, sitten minä hermostuin, enkö saa edes itkeä suruani..
Jouko heitti minut ulos, tuon jälkeen en häntä nähnyt. Olen joskus saanut päähäni soittaa ja kysellä, vieläkö hän on hengissä ja aina hän on töissä,  reissussa norjassa. Joten arvatenkin kaikki mitä hän kertoi, oli puppua, juuri kuten äiti-vainaani arvelikin."Tyttären asunnosta" syöpään, ja työhön.

Yli 36-vuotias nainen on ilmeisesti tullut tiensä päähän parisuhdemarkkinoilla. Ellei sitten jostain syystä halua leikkiä jonkun nuoren leikkikalun kanssa..
Katsotaanpas.. miehet parikymppisestä kolmekuutoseen hakevat "kypsää 40- 60-vuotiasta", ja miehet kolmeseiskasta kuusikymppiseen etsivät 18- 20-vuotiasta seuralaista. Nuoret miehet ilmeisestikin uskovat olevansa taivaan lahja vanhemmalle naiselle, eikä naisen kieltäytymistä moisesta kunniasta oteta kuuleviin korviinsakaan. Pari kertaa olen saanut erittäin sinnikkään yrittäjän tällaisista kavereista. Erään 22-vuotiaan yritin torjua erittäin sievästi, vedoten hänen ikäänsä. Hän väitti vain vastaan, ja kertoi aina tykänneensä vanhemmista naisista, edellinen "tyttöystävä" oli kuulemma ollut 50-vuotias. Hän kun on, omien sanojensa mukaan, ikäänsä huomattavasti kypsempi, samalla tasolla keski-ikäisten naisten kanssa.
Puhelinkeskustelumme sujuivat aina samaa rataa, yritin kannustaa häntä etsimään nuorempaa naista, ja lähempää kotipaikkakuntaansa, kun taas hän intti vain vastaan, ja pyyteli minua tulemaan luokseen. Yritin selittää ettei minulla ole edes varaa matkustaa, ei mennyt jakeluun.
Erään kerran hän kiljaisi kesken keskustelun "vauuu mikä namipala!!!" Ajattelin hänen viimein hoksanneen jonkun nuoren kaunottaren, ja kyselin, että mikäs se nyt niin nami on, ja sain vastauksen "toyota corolla!" Oli kuin olisin todella palannut ajassa 18 vuotta taaksepäin, jolloin peräkammarin pojat korvessa virittelivät autonromujaan karvanopin ja wunderbaumein.

Toinen nuori kaveri sattui tielleni hiljattain, 28-vuotias, ujon ja aran tuntuinen poika. Ja täytyy sanoa, että joskus mies voi todella olla liian vakavissaan, ja tällöin on parempi juosta lujaa karkuun. Yritin jälleen vedota ikäeroon, mutta koska se ei häntä häirinnyt, se ei saanut häiritä minuakaan. Vetosin myös siihen tosiseikkaan, että hän asuu käytännössä toisella puolella suomea. "Mä voin tulla sinne, ei mua mikään täällä pitele" Hän oli kertonut työskentelevänsä tehdastyössä, joka ymmärtääkseni on erittäin hyväpalkkainen ja haluttu, joten en pitänyt kovin hyvänä ajatuksena jättää tuollaista työtä. "Työtähän aina saa", oli huoleton vastaus. Poika oli erittäin kiinnostunut siitä, mitä ajattelen hänen varustuksensa koosta, ja siihenpä keskustelu aina kääntyikin. Välillä poika kihersi "taidatpa tosiaan olla kiinnostunut musta". Huoh kun sitä osaisi joskus sanoa tylysti ja suoraan, kun ei joillekin vain vihjeet mene perille.
Jotain tuli puhetta kosinnasta, ja poika alkoi vaatia minua "kysymään jotakin". Lopulta tajusin että poika ilmeisesti halusi minun kosivan, ja hän olisi ilmeisesti vastannut myöntyvästi.
Lopulta sain kaverin jättämään minut rauhaan. Koko aikana poika ei paljastanut minulle koko nimeään, tai edes puhelinnumeroa. Hän vain aina soitti tuntemattomasta numerosta.
Toivon todella, että pääsin tyypistä näin vähällä.

Itsekin olen joskus syyllistynyt hakemaan "sitä oikeaa" tv-chateista. Toinen toistaan järkyttävämpiin tapauksiin törmänneenä, olen kuitenkin luopunut siitä uskosta, että siellä ihan tavalliset, kiltit ja hellät aviomiesainesta olevat miehet hakisivat itselleen pitkäaikaista kumppania.
Noita chatteja silti seurailen toisinaan ihan  mielenkiinnosta, ja näyttää todella siltä, että samat kaverit siellä viikosta ja kuukaudesta toiseen viestittelevät.
Yksi asia pistää silmään ylitse muiden. Tuo paljon puhuttu viidenkympin villitys näyttää olevan aivan totta.
Kuinka monta ilmoitusta onkaan vanhoilta miehiltä, jotka hakevat 18+, mielellään kokemattomia tyttösiä. Kyllä minä ainakin saan noista ilmoituksista sen kuvan, että vaikkei yläikärajaa olekaan mainittu, ensisijaisesti haussa on nämä juuri "sallitut" ikäryhmät..Aikuisena naisena en vastaisi ilmoitukseen, jonka toivottu ikäryhmä alkaa miestä 30 vuotta nuoremmista. Täytyy siinä miehellä olla vähän liikaa itsetuntoa. Saattaapa miehellä itsellään olla lapsia, jotka ovat vanhempia. En vain voi mitenkään käsittää..
Usein nämä miehet tuntuvat uskovan sokeasti, että he "opettavat" nuorta naista lemmen saloihin, vaikka ainoa asia, mitä he voivat kenties opettaa, on se, että naisparat joutuvat miestä miellyttääkseen tekemään ihan mitä tahansa temppuja, ja tarjoamaan itseään käyttöön joka suunnasta. Seksi tuntuu olevan nykyisin urheilusuoritus tai sirkustemppu, jossa harjoitetaan kaikkia mahdollisia "opittuja taitoja" peräkkäin. Hellyydestä, rakkaudesta ja läheisyydestä ei ole tietoakaan. Ja nuoriin iskostuu se luulo, että kelvatakseen pitää osata, ja hakea se oppi sitten joltain vanhalta käppyrältä, joka yrittää vielä epätoivoisesti elää hetken nuoruutta, ja olla "ori", ennenkuin lopullisesti lerpahtaa.
Täytynee sanoa, että henkilökohtaisesti arvostan miehessä tiettyä elämänkokemusta, jota (toivottavasti) kertyy iän myötä, mutta toisaalta en halua viisikymppistä, jolle naisen reilusti  nuorempi ikä on itsetarkoitus. Joskus olen pohtinut, pitäisikö oma ikä valehdella seuranhakuilmoituksessa reilusti yläkanttiin, jottei näitä sankareita tulisi edes vastaan. On meinaan tullut.. siitäpä joskus toiste..
Syytä on myös välttää ilmoituksia, joissa mies kuvailee itseään nuorekkaaksi, mikä tarkoittaa sitä, että mies pukeutuu ehkä sinisiin farkkuihin ja siniseen farkkutakkiin, sekä värjää harmaata tukkaansa. Naamasta ikä kyllä näkyy, mutta henkinen kehitys on jäänyt sinne kahdenkympin tienoille.
Tällainen mies myös käyttää lempinimeä, ja mikäli nimessä on s-kirjain, korvaa hän sen ehkä z-kirjaimella, tyyliin Tapza. Niin ja juu, hän käyttää kirjoituksissaan kaksoisveetä, 18w, tai 50wee.

Noissa chateissa pyörii myös uskomattoman paljon lukutaidottomia miehiä. Vaikka kuinka laitat ilmoituksen tyyliin "haen aikuista keskustelukumppania", suurin osa yhteydenotoista on puhelinseksiseuraa haluavilta miehiltä. Tai sitten minä olen väärässä, ja ilmoitus viittaa aikuisviihteeseen.. Henkilökohtaisesti en moisista puhelinsessioista kostu, enkä ymmärrä, voiko joku nainen todella nauttia niistä. Rahasta voi kyllä tuota tehdä, mutta ilmaiseksi.. tosin täytyy myöntää, että joskus on tullut pistettyä esitys pystyyn, kun oikein on ruinattu.