Tutustuin kerran myös uskovaiseen mieheen. Hän kirjoitteli minulle erittäin henkeviä sähköpostiviestejä, tyyliin "olet kokenut kovia, ja tarvitset paljon rakkautta ja hellyyttä, luottamuksen ja uuden tulevaisuuden kasvualustaksi.." Ja minä hölmö menin lankaan. Nyt olen jo oppinut, että kaikkein kaunopuheisimmat, ja filosofisia höpinöitä latelevat miehet ovat usein niitä kaikkein pahimpia psykopaatteja..
Mies käytti tekaistua nimeä alkuun, vasta myöhemmin oikea henkilöllisyys paljastui, jolloin tajusin tuntevani hänet, kylläkin vain ulkonäöltä. Hän sen sijaan oli tiennyt minusta aika paljon koko ajan. Hän kertoi katselleensa minua jo vuosia aiemmin.
Suostuin tapaamaan hänet, ja kävimme pitkällä ajelulla. Möksähdin hieman jostain hänen palauttaessaan minua kotiin, ja lähdin autosta sanoen vain hei, ja painelin sisälle. Kohta hän soitti minulle, ja sanoi, että jos voisimme tapailla ja harrastaa seksiä vain ystävinä, koska hän ei halunnut vakavaa suhdetta kanssani. Syynä oli kuulemma se, että hän ei halua riidellä. Ja koska minä riitelin heti, hän tiesi, ettei suhteesta tulisi mitään.
Jatkoimme sitten yhteydenpitoa "ystävinä", kenties toivoin hänen vielä muuttavan mielensä, kunhan tutustuu minuun paremmin.
Uteliaisuuttani kyselin hänen uskonnostaan, mm. että jos he eivät saa katsoa televisiota, niin miksi netti sitten on sallittu.. vastaukseksi sain viestin, joka meni jotenkin "pikku p* tiukka p* löysä p* kirkkovene".
Kerran sitten erään kiihkeän (hänen puoleltaan) puhelinkeskustelun jälkeen en kuullut hänestä useaan päivään, ja olin hieman huolissani josko hän sai vaikka sydärin "rehkiessään". Otin häneen yhteyttä, jolloin hän töykeästi ilmoitti olevansa erittäin kiireinen. Minä pahvi en tajunnut, vaan laitoin viestiä uudelleen illalla, kun tiesin työpäivän olevan ohitse. Silloin hän vastasi jo melko vihaisesti, "etkö sä anna hetkenkään rauhaa". Tuolloin jo kimpaannuin minäkin, ja laitoin pari äkäistä viestiä, jolloin hän ilmoitti haastavansa minut oikeuteen, jos vielä kuuleekin minusta..
Toivon totisesti etten kuule hänestä enää minäkään.

Päätin kerran tutustua nettitreffipalveluun. Yllättäen huomasin tutun näköisen miehen tuolla sivustolla. Hänhän on naapurista.. Olin aina pitänyt häntä mukavana ja nauravaisena tyyppinä. Niinpä laitoin hänelle viestiä, ja ensimmäisessä viestissä hän toivotti tervetulleeksi kylään. Ajattelin tehdä tikusta asiaa, ja kysyin, että missä paikkakunnallamme on parhaat menot, ja mies vastasi tuohon, että tietysti heillä..
Kyselin kuitenkin paikkakunnan ravintoloista vielä, jolloin hän vastasi, ja pahoitteli, ettei pääse mukaani, sillä hänellä on vieraita käymässä. Kyselin, että onko jokin viritys.. ja hän vain kommentoi "tuttujen pohjoisesta" olevan kylässä. Tapailimme sitten jonkin kerran, jolloin minulle selvisi noiden "tuttavien" olevan hänen naisystävänsä ja tämän lapset.
Mies kuitenkin oli sitä mieltä, ettei tuo nainen ole sitä mitä hän on etsinyt. Myös tulevaisuuden tavoitteet olivat aivan erilaiset. Nainen halusi naimisiin, ja lisää lapsia. Ja hänen uskonnollisesta taustastaan johtuen, muuta ei suku hyväksyisikään.
Mies ilmoitti mieluummin haluavansa minut.. kyseli tarkkaan minun aikomuksistani lasten suhteen. Välillä hän totesi "sydämensä hakkaavan vuokseni niin paljon, että pitää ottaa rauhoittavaa".. Oli polvillaan edessäni, "kun sä olet niin kaunis".
Jonkin ajan kuluttua mies alkoi tavattaessa yhtäkkiä pähkäillä, hän soittaisi naiselle juuri nyt, ja kertoisi, ettei enää tule.. Kehoitin kaveria kuitenkin kertomaan asian silmätysten viestin sijaan. Seuraavana päivänä viedessään minua kotiin, hän vielä varmisti; enhän varmasti halua lisää lapsia.
Tiesin hänen olevan menossa tuon naisen luokse lähipäivinä. Odottelin häneltä viestiä, kun on palannut, mutta sitä ei tullut. Lähdin pikku huppelissa kylään, ja paikalla oli tuo nainen. Vaadin miestä ulos juttelemaan, jolloin hän totesi "Olihan se koko ajan selvää, ettei tää ole mitään vakavaa. Olen valinnut Pirkon."
Järjestin pikku kohtauksen, tosin en tiedä selvisikö tuolle naiselle koskaan, mistä oli kyse. Soitin myöhemmin miehelle ja haukuin hänet pataluhaksi, hän vain leuhkasti totesi, ettei hänen tarvitse kuunnella tuollaista. Lienee mies popsinut diapamejaan siihen tahtiin, ettei edes muistanut mitä oli puhunut..
Eilen tuo mies ajoi minua vastaan. Kyydissä oli luultavasti tuo "toinen nainen". Miehellä on yhä ilmoituksensa treffisivustolla. Voi naisparkaa.

Yli 36-vuotias nainen on ilmeisesti tullut tiensä päähän parisuhdemarkkinoilla. Ellei sitten jostain syystä halua leikkiä jonkun nuoren leikkikalun kanssa..
Katsotaanpas.. miehet parikymppisestä kolmekuutoseen hakevat "kypsää 40- 60-vuotiasta", ja miehet kolmeseiskasta kuusikymppiseen etsivät 18- 20-vuotiasta seuralaista. Nuoret miehet ilmeisestikin uskovat olevansa taivaan lahja vanhemmalle naiselle, eikä naisen kieltäytymistä moisesta kunniasta oteta kuuleviin korviinsakaan. Pari kertaa olen saanut erittäin sinnikkään yrittäjän tällaisista kavereista. Erään 22-vuotiaan yritin torjua erittäin sievästi, vedoten hänen ikäänsä. Hän väitti vain vastaan, ja kertoi aina tykänneensä vanhemmista naisista, edellinen "tyttöystävä" oli kuulemma ollut 50-vuotias. Hän kun on, omien sanojensa mukaan, ikäänsä huomattavasti kypsempi, samalla tasolla keski-ikäisten naisten kanssa.
Puhelinkeskustelumme sujuivat aina samaa rataa, yritin kannustaa häntä etsimään nuorempaa naista, ja lähempää kotipaikkakuntaansa, kun taas hän intti vain vastaan, ja pyyteli minua tulemaan luokseen. Yritin selittää ettei minulla ole edes varaa matkustaa, ei mennyt jakeluun.
Erään kerran hän kiljaisi kesken keskustelun "vauuu mikä namipala!!!" Ajattelin hänen viimein hoksanneen jonkun nuoren kaunottaren, ja kyselin, että mikäs se nyt niin nami on, ja sain vastauksen "toyota corolla!" Oli kuin olisin todella palannut ajassa 18 vuotta taaksepäin, jolloin peräkammarin pojat korvessa virittelivät autonromujaan karvanopin ja wunderbaumein.

Toinen nuori kaveri sattui tielleni hiljattain, 28-vuotias, ujon ja aran tuntuinen poika. Ja täytyy sanoa, että joskus mies voi todella olla liian vakavissaan, ja tällöin on parempi juosta lujaa karkuun. Yritin jälleen vedota ikäeroon, mutta koska se ei häntä häirinnyt, se ei saanut häiritä minuakaan. Vetosin myös siihen tosiseikkaan, että hän asuu käytännössä toisella puolella suomea. "Mä voin tulla sinne, ei mua mikään täällä pitele" Hän oli kertonut työskentelevänsä tehdastyössä, joka ymmärtääkseni on erittäin hyväpalkkainen ja haluttu, joten en pitänyt kovin hyvänä ajatuksena jättää tuollaista työtä. "Työtähän aina saa", oli huoleton vastaus. Poika oli erittäin kiinnostunut siitä, mitä ajattelen hänen varustuksensa koosta, ja siihenpä keskustelu aina kääntyikin. Välillä poika kihersi "taidatpa tosiaan olla kiinnostunut musta". Huoh kun sitä osaisi joskus sanoa tylysti ja suoraan, kun ei joillekin vain vihjeet mene perille.
Jotain tuli puhetta kosinnasta, ja poika alkoi vaatia minua "kysymään jotakin". Lopulta tajusin että poika ilmeisesti halusi minun kosivan, ja hän olisi ilmeisesti vastannut myöntyvästi.
Lopulta sain kaverin jättämään minut rauhaan. Koko aikana poika ei paljastanut minulle koko nimeään, tai edes puhelinnumeroa. Hän vain aina soitti tuntemattomasta numerosta.
Toivon todella, että pääsin tyypistä näin vähällä.

Itsekin olen joskus syyllistynyt hakemaan "sitä oikeaa" tv-chateista. Toinen toistaan järkyttävämpiin tapauksiin törmänneenä, olen kuitenkin luopunut siitä uskosta, että siellä ihan tavalliset, kiltit ja hellät aviomiesainesta olevat miehet hakisivat itselleen pitkäaikaista kumppania.
Noita chatteja silti seurailen toisinaan ihan  mielenkiinnosta, ja näyttää todella siltä, että samat kaverit siellä viikosta ja kuukaudesta toiseen viestittelevät.
Yksi asia pistää silmään ylitse muiden. Tuo paljon puhuttu viidenkympin villitys näyttää olevan aivan totta.
Kuinka monta ilmoitusta onkaan vanhoilta miehiltä, jotka hakevat 18+, mielellään kokemattomia tyttösiä. Kyllä minä ainakin saan noista ilmoituksista sen kuvan, että vaikkei yläikärajaa olekaan mainittu, ensisijaisesti haussa on nämä juuri "sallitut" ikäryhmät..Aikuisena naisena en vastaisi ilmoitukseen, jonka toivottu ikäryhmä alkaa miestä 30 vuotta nuoremmista. Täytyy siinä miehellä olla vähän liikaa itsetuntoa. Saattaapa miehellä itsellään olla lapsia, jotka ovat vanhempia. En vain voi mitenkään käsittää..
Usein nämä miehet tuntuvat uskovan sokeasti, että he "opettavat" nuorta naista lemmen saloihin, vaikka ainoa asia, mitä he voivat kenties opettaa, on se, että naisparat joutuvat miestä miellyttääkseen tekemään ihan mitä tahansa temppuja, ja tarjoamaan itseään käyttöön joka suunnasta. Seksi tuntuu olevan nykyisin urheilusuoritus tai sirkustemppu, jossa harjoitetaan kaikkia mahdollisia "opittuja taitoja" peräkkäin. Hellyydestä, rakkaudesta ja läheisyydestä ei ole tietoakaan. Ja nuoriin iskostuu se luulo, että kelvatakseen pitää osata, ja hakea se oppi sitten joltain vanhalta käppyrältä, joka yrittää vielä epätoivoisesti elää hetken nuoruutta, ja olla "ori", ennenkuin lopullisesti lerpahtaa.
Täytynee sanoa, että henkilökohtaisesti arvostan miehessä tiettyä elämänkokemusta, jota (toivottavasti) kertyy iän myötä, mutta toisaalta en halua viisikymppistä, jolle naisen reilusti  nuorempi ikä on itsetarkoitus. Joskus olen pohtinut, pitäisikö oma ikä valehdella seuranhakuilmoituksessa reilusti yläkanttiin, jottei näitä sankareita tulisi edes vastaan. On meinaan tullut.. siitäpä joskus toiste..
Syytä on myös välttää ilmoituksia, joissa mies kuvailee itseään nuorekkaaksi, mikä tarkoittaa sitä, että mies pukeutuu ehkä sinisiin farkkuihin ja siniseen farkkutakkiin, sekä värjää harmaata tukkaansa. Naamasta ikä kyllä näkyy, mutta henkinen kehitys on jäänyt sinne kahdenkympin tienoille.
Tällainen mies myös käyttää lempinimeä, ja mikäli nimessä on s-kirjain, korvaa hän sen ehkä z-kirjaimella, tyyliin Tapza. Niin ja juu, hän käyttää kirjoituksissaan kaksoisveetä, 18w, tai 50wee.

Noissa chateissa pyörii myös uskomattoman paljon lukutaidottomia miehiä. Vaikka kuinka laitat ilmoituksen tyyliin "haen aikuista keskustelukumppania", suurin osa yhteydenotoista on puhelinseksiseuraa haluavilta miehiltä. Tai sitten minä olen väärässä, ja ilmoitus viittaa aikuisviihteeseen.. Henkilökohtaisesti en moisista puhelinsessioista kostu, enkä ymmärrä, voiko joku nainen todella nauttia niistä. Rahasta voi kyllä tuota tehdä, mutta ilmaiseksi.. tosin täytyy myöntää, että joskus on tullut pistettyä esitys pystyyn, kun oikein on ruinattu.

En kuolemaksenikaan muista kyseisen kaverin nimeä, joten kutsun häntä Anteroksi. Johtuen siitä, että hänellä on suurikokoinen etelänmatkalta tuotu muotokuva itsestään, jossa hän näyttää enemmän Antero Mertarannalta, kuin Mertaranta itse.
Tapasin Anteron eräässä pohjois-suomalaisessa lähiökapakassa. Hän pelasi yksinään biljardia, joten päätin mennä kaveriksi, vaikken osaakaan pelata. Päättelin, että parempi huono vastustaja, kuin ei ollenkaan.
Joo, olin liian yksin. Niinpä päädyin miehen asunnolle jatkoille, kitsastellen mies tarjosi pyydettäessä yhden viskipaukun, ja aloimme nukkumaan. Anteron piti mennä aamulla töihin.
Jäin asunnolle nukkumaan krapulaani pois, ja iltapäivällä Antero tuli töistä. Hän totesi "Yhäkö sä täällä makaat", ja painui tiskaamaan. Laahustin keittiöön, ja katsoin miehen vihaista harjanpyörittelyä. Antero virkkoi: "Mä olen vähän sitä mieltä, että meillä on liikaa ikäeroa. Kymmenen vuotta on aika paljon."
Lähdin, eikä Antero virkkanut enää sanaakaan.
Myöhemmin tapasin Anteron uudestaan kuppilassa. Hän pahoitteli, että oli ollut niin törkeä, häntä kuulema suututti se, etten ollut EDES tiskannut hänen tiskejään, vaikka olin päivän siellä ollut. Huoh. Totesin, etten mä passaa- mua passataan. Siis hei- ihan oikeesti naiset. Kun tapaatte miehen, tiskaatteko ensitöiksenne hänen kuukauden tiskinsä? Mä pidän ainakin ihan periaatteena, etten esitä olevani joku talousihme, kun en sitä ole. Hyvä karsia äidin hakijat heti alkuunsa.

Olin kerrankin päässyt oikein kaupungille tansseihin. Ja niinkuin yleensä, minua lähestyi noin 5-kymppinen, kaukana hyvännäköisestä oleva mies. Aikalailla selvinpäin tosin, joten päätin kuitenkin lähteä tanssimaan. Tanssipartnerin pyörähdellessä minun käteni alitse, en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Pakenin alakerran karaokebaariin, jossa törmäsin nuoreen mieheen, joka alkoi minulle selittää, ettei häntä päästetty laulamaan. Nuoren miehen katse oli jotenkin spanielimainen, ja jäin häntä jututtamaan.
Ja kivahan kaverin kanssa oli jutella. Eksyimme toiseen paikkaan, ja illan loputtua haimme pizzan, ja ajoimme taksilla hänen luokseen. Pikkuisen pyörittelin silmiäni, kun tapasin ensimmäisenä miehen äidin. Noh, joskushan sekin on käytävä läpi.. siinä keittiön pöydän ääressä syödessäni, ja mamman katsellessa minua varsin tuimasti, naureskelin vain mielessäni, että eihän ne anopit musta koskaan ole tykänneet...
Nukuimme ulkovarastossa sijaitsevassa huoneessa, ja aamulla Pete sitten alkoi puhua "aiemmista sitoumuksista" jotka on hoidettava ensin. Jolloin kävi selväksi, että miehellä on perhe! Kysyin, että miksei hän ollut kertonut. "Ethän sä kysynyt" Taas opin uutta, tämäkin asia on siis varmistettava erikseen.
Mulla oli aivan jumalaton vessahätä, mutta en tosiaankaan uskaltanut mennä sisälle mamman silmien alle enää.. Siinäpä siis kärvistelin tuskissani, kunnes mies uskalsi lähteä auton rattiin.
Tästä kuitenkin kehkeytyi eräänlainen suhde, ajattelin että hyvähän se on jos mies ei jää liepeisiin roikkumaan. Saan sen mitä haluan, ja olen silti vapaa. Parin viikon kuluttua mies kuitenkin ehdotti, ettemme tapaisi enää. No sopi se minullekin. Ehkä halusin sittenkin jotain muuta, vakavampaa.

Tuosta on nyt pari vuotta. Silti Pete ottaa aina välillä yhteyttä, ehdottaa yhteisiä reissuja, tai saunailtoja, en kuitenkaan ole suostunut. Viime viikonloppuna hän soitti pitkästä aikaa. Ja kosi. Tosin ensin on odotettava 15 vuotta, kunnes lapset lähtevät kotoa.

Heikin luota lähdettyäni kerjäsin ja rukoilin, että pääsisin Olavin luokse asumaan. Hän suostuikin, tosin ilmoitti, että olemme sitten kuin avopari ainakin, ja avoliittoon kuuluu seksi. Myöhemmin hän ilmoitti minun olevan vain alivuokralainen, ja maksavan vuokran luonnossa. Kun hän sai tahtonsa lävitse, hän alkoi ajaa minua päivittäin pois. Lopulta hän lähti itse, mutta vieläkään en ole vapaa. Syistä, joita en tässä sen kummemmin voi kertoa, minun on pakko yrittää tulla toimeen hänen kanssaan.
Olen käyttänyt hänen tietokonettaan siellä ollessani, ja jälkeenpäin hän kuluttaa päivänsä käymällä läpi minun sivuhistoriaani. Sähköposti on kiellettyä aluetta, ja se pitäisi hänelle näyttää. Horoskooppeja ei saa lukea, sehän tarkoittaa sitä, että mulla on Joku.
Puhelimeni hän on aika ajoin vaatinut saada tutkia, josta syystä en sitä pidäkään mukanani. Hänen puhelimestaan sain soittaa äidilleni, mutta hän kuunteli vieressä, ettei vain äiti välitä minulle viestejä miehiltä. Jos vaikka naureskelin jotain asiaa äidin kanssa, tai puhe tuli esim. äidin naapurissa asuvasta naisesta, Olavi hermostui välittömästi. Jos en raahannut miehiä äidin luokse, niin raahasin niitä sitten äidin naapurin yksiöön...
Kerran Olavi taas sai raivarin, ja käytettyään minua kylmän vesihanan alla, ja riepoteltuaan aikansa kiskoi tukasta rappukäytävään, ja sielläpä sitten olin. Alasti.
Muistan ikäni kuinka hämillään naapurin poika, peittäen silmänsä kädellään, ojensi minulle pyyhettä, että pistä nyt edes tuo yllesi. Taisi poika rukka saada traumoja..  
Poliisit saapuivat, ja veivät minut äitini luokse. Olin kai saada syytteen itse, kun poliisit huomasivat Olavin polvissa naarmuja. Joo, taistelinhan minä vastaan, mutta kun tukasta revittiin lattiaa kohden, en muualle ylettänyt.
Kolmeen päivään en juuri pystynyt nukkumaan, koska joka puolella päätäni oli arkoja turvonneita kohtia. Käsivarret yhtä mustelmaa, kaula turvoksissa.. Kun kivut alkoivat hellittää, saatoin vain nauraa katketakseni, päätin että tästä lähtien ostan vain super-seksikkäitä pikkareita, ja heitän kulahtaneet heti pois, koska siinä vaiheessa kun nuori komea poliisi pitelee alushousujasi silmiesi edessä ja sanoo, että pistähän nämä jonnekin, toivoo totisesti, että pikkarit olisivat seksikkäät stringit kauhtuneitten sloggien sijasta.
Olavi ei pysty ymmärtämään miksi "panen" jotain muuta, kuin häntä. Hän ei halua elää kanssani, hän haluaa vain, että käyn tyydyttämässä hänen tarpeensa, ja häivyn taas tieltä. Uutta suhdetta en saa etsiä. Minun tulee elää köyhää elämääni ihan yksin vain hänen tarpeitaan varten.     

Tarvitsin kipeästi asuntoa. Tapasin Heikin, joka osasi puhua niin kauniisti, ja tarjosi apuaan. En nähnyt muuta mahdollisuutta kuin tarttua tilaisuuteen. Tiesin kyllä Heikin olevan maanis-depressiivinen, mutta todellisuus iski yhdessä asuessamme. Hänen piti esimerkiksi hakea kioskilta kiireesti maitoa. Matka edestakaisin olisi kestänyt normaalisti ehkä 15 minuuttia, mutta hän katosi neljäksi tunniksi. Puhelimensa hän oli sulkenut, tarvitsi kuulema omaa aikaa. Jaa-a. Ei kai siinä mitään, mutta meillä oli lapsivieras, jolle olisi tarvittu sitä tuttelia.. Toisen kerran hän katosi kahdeksi päiväksi. Poissaollessani hän saattoi puhelimessa kehua siivonneensa koko päivän. Kuvaili hyvin yksityiskohtaisesti mitä hän oli tehnyt, kuinka oli siivonnut kaapit ja jääkaapin ja.. Takaisin tullessani näin heti, ettei mitään näistä ollut tapahtunut. Joka kerran kun olin poissa, oli myös jotain kadonnut. Ensin videot, sitten tv, lopulta stereot. Heikki oli ostanut meille kihlasormukset, jotka löin vasaralla lyttyyn.
Lähdettyäni sain päättömiä tekstiviestejä, sekä jotain vihjauksia tukastani. Niin, olin vaihtanut väriä, ja käynyt sen jälkeen ehkä kerran ovesta ulkona. Kyttäsikö hän minua ikkunan takana?
Yhä noin vuoden- kahden välein saan häneltä soiton. Hän on ilmoittanut joskus vielä saavansa minut, lupaa rahallista apua. Mutta katoaa taas. Tänä kesänä sitten vihdoin suostuin tapaamiseen, hän lupasi korvata hänen luokseen jääneen varsin arvokkaan omaisuuteni, jonka hän oli myös myynyt. Tapaamispaikalle hän ei saapunut, eikä puhelimeensa saanut yhteyttä. Hänellä on ilmeisestikin tapana ostaa aina uusi prepaid-kortti, kun entisestä puheaika loppuu. Pari viikkoa myöhemmin hän soitti, pahoitteli, ja kertoi joutuneensa sairaalaan matkalla tapaamiseen. Niin juuri, tuon parin tunnin aikana. Aikoi soittaa myöhemmin uudestaan. Sittemmin en ole hänestä kuullut.

Miltei lennossa tulin sitten vaihtaneeksi Olaviin.
Ensivaikutelmani Olavista oli kyllä lähes pelottava, pidin häntä veemäisenä känttynä, mutta hiljalleen aloin mukamas nähdä huumoria aina vakavan naaman takana. Aloimme käydä julkista kirjeenvaihtoa työpaikan kahvihuoneen muistivihkossa. Huomasin Olavin ihastuneen, mikä hiveli itsetuntoani, vaikkei mikään komistus kyseessä ollutkaan, vaan kymmenen vuotta itseäni vanhempi, ylipainoinen mies. Eihän muhun kukaan koskaan ollut ihastunut. Vaikka parisuhteessa olin ollutkin, olin silti kulkenut ravintoloissakin yksin, eikä kukaan koskaan edes lähestynyt, niin että olisin joutunut pakkeja jakelemaan.
Nyt jälkiviisaana voin vain todeta, että olisi pitänyt juosta karkuun -ja lujaa- jo tuolloin. Entisistä tyttöystävistä ja eron syistä kysellessäni sain vastauksen, että viimeisin oli esittänyt eron syyksi klassisen "sä olet mulle aivan liian hyvä". Ja tämä mies oli uskonut...
Myöskin mamma näytteli miehen elämässä liian suurta osaa. Mies asui noin kahdensadan metrin päässä äidistään, joka laittoi miehelle ruoat, hoiti kauppa-asiat, pesi pyykit ja siivosi miehen asunnon. Joskus oli hiukan kiusallinen olo sohvalla nyhjätessä, kun tuima-ilmeinen mamma katseli valokuvasta kirjahyllyn keskellä.
Yhteen sitä kuitenkin mentiin, ja alkoi miehen koulutus. Voi kun sille oli kaupassa käyminen vaikeaa. Ja ruokavaliokin oli niin rajoittunut, mamman voissa paistetut maivat kyllä kelpasivat. Yritin kai saada miestä hiukan laihtumaan. Siitäkin myöhemmin miehen sukulaiset minua syyttivät, raukka parka on niin laihtunutkin..
Kaikki tekemiseni, tekemättä jättämiseni, sekä "omituiset tapani" tämä mies raportoi sukulaisilleen, ja minun sukulaisilleni, kuka nyt vain kuunteli. Ja miehen suku hyökkäsi kimppuuni, enhän ollut kultapojulle tarpeeksi hyvä. Kävimme myös pariterapiassa, kerran terapeutti kertoi miehen siskon soittaneen hänelle ja yrittäneen udella asioita, ja suorastaan suuttuneen, kun terapeutti oli sanonut, ettei hän kerro luottamuksellisista asioista. Mieheltä sitten kysyi, että mitä mieltä hän on siitä, että hänen sukulaisensa ajattelevat ettei hän osaa hoitaa omia asioitaan. Mies vain totesi, että ehkei hän sitten osaa.
Kun Olavi sitten ilmoitti, ettei hän aio olla kanssani, jollen muutu, päättelin että tämäpä on sitten selvä juttu, enhän minä voinut taata, että muuttuisin.